Haavoittuneet enkelit iskevät ytimeen

30.1.2007

Iisalmen entisessä viinakaupassa, Taidehalli Art Annan matalassa terraariossa, Savolaista mainosmiestä kannetaan piiloon samalla tavalla kuin viedään enkeliä Hugo Simbergin maalauksessa Haavoittunut enkeli. Kohtaus nousee monologinäytelmän avainkoodiksi.

Kun Simpergin Haavoittunut Enkeli (1903) oli ollut ensimmäisen kerran nähtävänä, taiteilija oli vetänyt sen nimeksi pelkän viivan. Ihmettelijöille tekijä oli vastannut, että nähköön kukin mitä tahtoo. In-teatterin monologeissa Ihmisten kuvia kirjailija Outi Nyytäjä on ladannut kahdeksalle näyttelijälle sellaisen tekstiarsenaalin, että Simbergin tavoin voisi sanoa: poimiiko kukin mitä haluaa. Koko joukko on haavoittuneita enkeleitä.

Eleetön Savolainen mainosmies (Jari Komulainen), jolla ei vorki, paljastaa myös koko ensi-illan lay outin sloganin: ”Lammas on laumaeläin ja tyhmä, eikä erityisen seksikäs”. Näyttelijänä Komulaisessa on energiaa kuin ydinvoimalassa. Kuin sähkö, se ei näy, mutta vaikuttaa luita myöten.

Ääripään energiapakkaus on huitsinnevadasta kotoisin oleva hepsankeikka, joukon ”käärlikhet”, skorpioni Eeva, jota tulkitsevan Lilli Härmän riehakas meno on hilkullaan ryöpsähtää överiksi niin kuin hänen nakkinsa pitkin lattiaa.

Vagina-installaation räsymatoista rakentava Itsensä löytänyt nainen (Marjatta Miettinen) arvostaa kehon ja mielen hoitamista omin voimin ja piut-paut välittää mainosmiesten lotioneista ja pillereistä.

Karannut Vanha (Maisa Juntunen) kysyy, onko rakkaus huijausta. Dementikon kaulassa roikkuu kyltti ”Aino Huntala, Puotilan hoitokoti”. Hän kuitenkin osaa vielä varoittaa naisia ottamasta miehiä, joilla ei mikään toimi.

Narsismin kukkuloilla keikkuva Jodlaaja (Eero Ylönen), pitkänmatkanjuoksija, on television haastateltavana ja pamauttaa, ettei urheilijan tarvitse funtsia: ”Sitä varten on Esa Saarinen”.

Hän ei kuulu ”teen parhaani” –mantristeihin, vaan funtsii esimerkiksi sitä, että tummiksi kutsutuilla neekereillä on suomalaisia parempi temperamentti – he saavat kirkossakin tanssia. Ulkomaalaiset tekevät ristimerkin lähtöviivalla. Jos luterilainen alkaa veisata siioninvirttä, muut ehtivät liian kauas.

In-teatterin ohjaaja Heli Löytynoja on virittänyt edellisten lisäksi myös Samuli Laitisen, Anni Juntusen ja Minna Hämäläisen loistavasti Outi Nyytäjän aaltopituudelle. Moittimisen sijaa ei löydy.

Hän on kyennyt kaivamaan esiin jokaisessa piilevän ilmaisukyvyn. yhdessä harrastajaryhmänsä kanssa Löytynoja on loihtinut intiimin kaksituntisen tilaan, joka on vain valkoisen taidehalli ja katossa loisteputket.

In-teatterissa Ihmisten kuvia oli ajateltu välityöksi Edvin Laineen –spektaakkelia odotellessa. Kuinkas kävikään: syntyi yksi In –teatterin historian parhaimmista tulkinnoista. Tavallaan vahingossa ”haavoittuneeksi enkeliksi” jyvitetty juttu iski asian ytimeen.

Ilpo Rytkönen - Savon Sanomat