Väinö Meri oli lokakuun lopulla 1939 komennettu Valkjärven PP 2:sta Lipolaan Kivennavan puolelle aivan rajan pintaan valmistelemaan tukikohtaa. Hänellä oli johdossaan panssarintorjuntatykki. Kaksi Valtiollisen poliisin etsivää tuli 30.10. ja pidätti Väinö Meren, joka kuljetettiin Kemiin kuulusteltavaksi epäiltynä maanpetoksellisesta toiminnasta jo edellisen vuosikymmenen alussa 1920-luvulla.
Talvisotaa edeltävässä epäluulon ilmapiirissä Meri sotkettiin tällöin käytyyn niin sanottuun Petsamon vakoilujuttuun, jonka lankoja etsittiin vainoharhaisestikin. Varsin uhkaavienkin kuulustelujen jälkeen Meri kuitenkin vapautettiin, ja hän sai palata takaisin tukikohtaansa. Siellä hän joutui kokemaan 30.11. syttyneen sodan ensimmäiset tunnit ja vihollisen ensimmäiset tuli-iskut, jonka jäljiltä tukikohdasta pelastui vain kaksi jääkäriä ja Väinö Meri. Kertomus on Veijo Meren kuvaamina versioina hänen kaikkein dokumentaarisinta aineistoaan.